Pähkäilin aihetta mielessäni ja eräänä iltapäivänä kaupungilla liikkuessani piipahdin oluelle Botnia Pubiin. Siellä ei ollut siihen aikaan päivästä juuri ketään, joten siinä ikkunapöydässä katselin Pakkahuoneenkadulla kulkevia ihmisiä ja aloin riimittelemään laulua. Sen karkea versio valmistuikin muistaakseni viimeistä säkeistöä lukuun ottamatta sinä iltapäivänä siinä Botnia Pubin pöydässä. Biisin nimi oli alunperin "Kylmä sydän", ja sitä nimeä tuli käytettyä vielä pitkään myöhemminkin, mutta levylle se päätyi nimellä "Terve vaan".Telkkariversion biisi äänitettiin neljän miehen bändillä Oulun Yleisradion studiolla. Itselläni ei silloin ollut omaa orkesteria, joten pyysin pianoon Heikkisen Laren ja bassoon Tero Siitosen. Rummuissa oli velipoikani Simo. Lare soitteli lisäksi flyygelillä erilaisia teemoja aiheesta.
Tätäkin laulua tuli lauleltua silloin tällöin tuttujen veneilijöiden parissa. Niissä yhteyksissä se sai lisänimen "se parempi laulu", kun laulun oikea nimi ei sattunut heti kielen päälle.
Alkuperäinen biisi on sävelletty pianolla, ja varmaan siitä johtuen pianosta tuli myöskin biisin pääsäestyssoitin esimerkiksi Viisi Vierasta Miestä -yhtyeen kanssa. Suolaparta-levyn demoversiossa pääosassa olivat kuitenkin kitarat, mutta varsinaiseen levyversioon tuottaja teki oman ratkaisunsa tuoden mukaan jouset ja jättäen komppikitarat ja pianot pois. Minusta se oli loistava oivallus.
Kuvassa Timo soittaa Kylmän sydämen sooloa Gibson SG:llään Carvin-vahvistimeen.
Kylmä sydän
Terve vaan, mun mieltä palelee.
Rakkautemme viini ei nyt enää päähän mee.
Terve vaan, sain routaa sydämeen,
maljoissamme enää pelkät jäät vain kilisee.
Vaan niinhän käy aina,
on lämmin hetki vain hetken laina,
että jaksaisit päivään seuraavaan.
Terve vaan, päivät seuraa toisiaan -
vuodet vierii, eikä sitä huomaa kumpikaan.
Terve vaan, kuinka hiljaa saapukaan
yksinäisyys kylmin kourin köyhää halaamaan.
Vaan niinhän käy aina,
on lämmin hetki vain hetken laina,
jota lopuksi valhein suojellaan.
Voiko mikään olla kylmempää, kuin yksin jääminen maailmaan
kun aika viimein valheet paljastaa?
Siinä menee usko ihmiseen, yksin katselemme tyhjään huomiseen,
ja totuus - se on jälki kyyneleen.
Terve vaan, kuinka jaksat uudestaan?
Uusi aamu, kuinka jaksat noustakaan?
Terve vaan, taaskin yllätit sä niin,
mä olin hautautunut aivan toisiin tunnelmiin.
Ja vaikka on aina uusi päivä vain päivän laina
jotain toivon sen tuovan tullessaan.
Voiko mikään olla kylmempää, kuin yksin jääminen maailmaan
kun aika viimein valheet paljastaa?
Siinä menee usko ihmiseen, yksin katselemme tyhjään huomiseen,
ja totuus - se on jälki kyyneleen.
