Riimintekijän laulu

Riimintekijän laulu syntyi syksyllä 1994 Tyllitie 10 –asuntomme autotalli-varastossa kolmen maissa aamuyöllä. Olin pari päivää riimitellyt erästä toista laulua ja päätin etten nuku ennen kuin se olisi valmis. Lopulta se valmistuikin ja nousin tuolilta lähteäkseni nukkumaan.

Noustessani mieleen pulpahti aivan toisenlainen riimi melodioineen: “Tässä pienessä huoneessa keskellä yötä mä runoja kirjoitan...” Huokaisin, että eihän tässä nyt voi nukkumaan mennä, kun biisiä pukkaa. Istuin alas ja kirjoitin koko laulun noin varttitunnissa. Melodiakin soi päässä sitä mukaa kun tekstiä tuli, joten merkkasin saman tien myös sointumerkit sanojen päälle. Kitaraan en koskenut, enkä muutenkaan jaksanut laulaa biisiä enää silloin yöllä. Aamulla herättyäni menin takaisin varastoon ja lauloin suoraan valmiin laulun. Eikä se ole siitä sen jälkeen juuri muuttunutkaan.

Olemme soittaneet Riimintekijän laulua Sodoman kanssa Oulun Pop Historyssä joskus. Soitamme Timpan kanssa kitarariffit kaksiäänisesti ja Timo soittaa varsinaisen soolon. Tähän levylle ajattelin, että olisimme molemmat soittaneet puoliakustisilla Epiphone Casinoillamme, mutta Timppa halusi kokeilla Fender Stratogasteriaan vähän reuhakkaamman soundin vuoksi. Niinpä Timo soittaa osuutensa Stratolla ja minä Casinolla.

Riimintekijän laulu (säv. san. M. Aalto)

Tässä pienessä huoneessa keskellä yötä
mä runoja kirjoitan.
Ulkona pakkasta, sisällä lämmintä
viistoista astetta.
Mutta unesta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!

Kunnon työtä en saa, enkä haluakaan,
tahdon lauluja kirjoittaa.
Vaimo on huolissaan, kun en mä itsellein
unta ees aikaan saa.
Mutta unesta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!

Ei riimeillä tienaa, ei lauluillakaan,
vaan ei työllä oikeallakaan.
Jos tienata tahtoisin lähtisin kai
tästä suoraa päätä nukkumaan.
Mutta rahasta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!

Märkä kissa

Tein Märän kissan 18-vuotiaana. Taisimme ehtiä rappailla sitä vähän jo Sodoma-yhtyeenikin kanssa, mutta varsinaisesti sitä alettiin esittää julkisesti Aalto & Viita-aho duolla. Äänitimme siitä itse asiassa singlenkin Finnlevylle Takomon studioilla Timo Lindströmin ja Kai Westerlundin tuottamana, mutta lopulta sitä ei koskaan julkaistu, koska se ei päässyt Kevään Sävelen 10 parhaan joukkoon ja sitä kautta telkkariin.

Singleä varten teksti kävi muokattavana Raul Reimanilla, joka teki siitä iskelmällisemmän. Nimeksikin vaihdettiin "Kesäkissa" ja viimeinen riimi jätettiin liian dramaattisena kokonaan pois. Sovituksen teki Kai Westerlund ja hänen lisäkseen kokoonpanossa soitti Pekka Helin, Nono Söderberg ja Vesa Aaltonen.

Nykyinen teksti noudattelee jokseenkin alkuperäistä linjaa.

Märkä kissa (säv. san. M. Aalto)

On sadeyö kaupungissa,
ei siellä liiku montaa kulkijaa.
Oon yksi niistä, oon märkä kissa
ja väistän vastaantulijaa.

Kesän muistot vielä mieleeni palaa,
vaan paluu muistoihin on mahdoton.
Nyt saan nurkan takaa katsella salaa
ja mieleni on levoton.

Varovasti hiivin ikkunas luokse,
verhon takaa valoa nään.
Te kaksi toisillenne maljoja juotte
minä piiloudun hämärään.

Syksy saapuu, viimein huomaan
miksi minut tänne määrättiin:
Yksi voittaa, toinen maailmaan luodaan
vain kesäkissaksi, niinpä niin.

Varovasti hiivin ikkunas luokse,
verhon takaa valoa nään.
Te kaksi toisillenne maljoja juotte,
minä piiloudun hämärään.

Niin varovasti hiivin talosi eteen,
verhon takaa varjonne nään.
Oi Luoja, jos mä kuljen syvimpään veteen
ethän jätä mua pimeään.

Suolaparran balladi

Suolaparran balladi syntyi joskus 1982 Matti Viita-ahon kitarointi-ideasta. Teimme sen pohjalta laulun, ja soittelimmekin sitä Matin kanssa vuosikaudet duo-keikoillamme. Se on soinut usein myös Iin Röytässä Oulun Purjehdusseuran majan nuotiolla ja veneiden istumalaatikoissa.

Suolaparran balladi kuultiin myös Kotkan Meripäivillä 1998, kun osallistuimme Matin kanssa Meripäivien musakisaan kuorosarjassa. Tulimme kolmanneksi, mutta tyttäremme Saara ja Anna-Riikka panivat paremmaksi voittaen juniorisarjan. Lisäksi Saara voitti junnujen sävellyskilpailun.

Suolaparran balladi (säv. M. Aalto ja M. Viita-aho, san. M. Aalto)

Ei poika palaa kotiin, ei tule takaisin.
Meren äänet kuulu aina ja niin hän tahtoikin.
Villin linjan viehätys ja värit vieraan maan,
Vanhan suolaparran kertomus sai pojan nauramaan.

Kiviseinät ympäriltä ne murtui väkisin
Ja isän humalainen nyrkki heilui kerran viimeisen
Sai poika sinetin rikki, pakoon ulapan vapauteen
Vain tyttöystävä itki, ja hänkin vaihtui dieselkoneeseen.

Kaipuu vapauteen on voimakas
Se sinut viedä voi maailman ääriin.
Kaipuu vapauteen on voimakas,
Silti useimmiten jäät rantaan vain merta katselemaan.

Sai poika pienen kaapin, sai punkan patjoineen.
On koti siellä missä patjakin ja tämä koti johtaa vapauteen.
Hän oppi kuunarin kielen ja konstit köysien.
Hän oppi näkemään peilistä miehen, joka katsoi takas nauraen.

Kaipuu vapauteen on voimakas
Se sinut viedä voi maailman ääriin.
Kaipuu vapauteen on voimakas,
Silti useimmiten jäät rantaan vain merta katselemaan.

Ei poika palaa kotiin, ei tule takaisin.
Meren äänet kuuluu aina ja niin hän tahtoikin.
Kun kodin mereltä löytää ja siellä elää saa
Ei kaipaa vieraaseen pöytään, ei multaan hautausmaan.

Kaipuu vapauteen on voimakas
Se sinut viedä voi maailman ääriin.
Kaipuu vapauteen on voimakas,
Silti useimmiten jäät rantaan…