Alla Afrikan taivaan

Tekemättömiä lauluja tuntuu leijailevan ilmassa koko ajan, pitäisi vain saada napattua ne. Se on vähän kuin onkimista. Sattuman heittämä lausekin voi toimia syöttinä uudelle rakkauslaululle.

Tämä laulu syntyi varmaankin pelkästä kaipuun tunteesta, koska muistan, että jotenkin vain oli kova tarve kirjoittaa laulu, vaikka minkäänlaista ideaa ei ollut. Teimme tuohon aikaan Heikkalan Timon kanssa pitkää työpäivää ja päivät kuluivat myymälän ja studion puolella, illat kuvanvalmistuksen ja kehystyksen ääressä. Kehystyspöydän pinta oli savanninruskeaa kokolattiamattoa.

Alla Afrikan taivaan (säv. san. M. Aalto)

Räpäytän silmää, sekunti kuluu.
Käännän päätä ja hetki on mennyt.
Huomaamatta niin aika kanssasi kuluu
että lähdön hetki aina yllättää.

Kaukana jossain alla Afrikan taivaan
runoja rustaan, kirjeitäs kerään.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään,
eron haavaa viini voitelee.

Ja silloin aina uudestaan mä vannon, että luokses jään
ja päästän tämän ikävästä uupuneen pään lepäämään.
Nyt auta vielä viini, tuskaa helpota,
unohduksen yö päälle langeta.

Kaukana jossain alla Afrikan taivaan
runoja rustaan, kirjeitäs kerään.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään.
Eron haavaa viini voitelee.

Ja silloin aina uudestaan mä vannon, että luokses jään
ja päästän tämän ikävästä uupuneen pään lepäämään.
Nyt auta vielä viini, tuskaa helpota,
unohduksen yö päälle langeta.

Räpäytän silmää, käännän päätä,
minuutti on tunnin pituinen.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään;
lennä, lennä kone kotiinpäin!
Sua rakastan niin, ajan seisovan pelkään;
lennä kone kotiinpäin.

Itketä mua tämä ilta

Oltiin Pitkäsen Juhan kanssa päätetty tehdä muutama laulu yhdessä niin, että hän kirjoittaa tekstin ja minä sävellän. Niin tehtiinkin sitten muutamia lauluja, ja sitten jossain vaiheessa Juha toi tämän tekstin. Pyörittelin sitä aikani, mutta en oikein saanut ideasta kiinni. Niin teksti jäi sitten työpöydälle lojumaan, eikä sen sävellys valmistunut.

Muutama kuukausi myöhemmin työhuonetta siivotessani tuo teksti pomppasi käteen jostakin paperipinon alta. Muistan ajatelleeni, että tuokin se oli vielä tekemättä. Olin aiemmin yrittänyt säveltää sitä kitaran kanssa, mutta nyt istuinkin pianon ääreen ja laulu syntyi ilman suurempia ponnistuksia. Olin vähän hämmästynyt, että se siinä se sitten oli. Valmiina, ja ihan erilaisena kuin ne aikaisemmat yritykseni. Kävi vähän samoin, kuin Riimintekijän laulun kohdalla. Lopuksi kokeiltiin laulua myös duettona Tainan kanssa ja se tuntui mukavalta.

Soinnutuksessa ei ollut alunperin yhtään E-duuria, mutta nyt on. Timo nimittäin tuumasi, että "eihän tämä minun soittamiseeni vaikuta, mutta joku voisi soittaa tuossa kertosäkeen lopussa E-mollin sijaan E-duurinkin". No niinpä voisikin.

Itketä mua tämä ilta (säv. M. Aalto, san. J. Pitkänen)

Itketä mua tämä ilta,
niin me ehkä kyyneliltä
säästytään myöhempään.
Antaa tuikun loppuun palaa,
viini palan kurkkuun valaa,
tilataan lisää vaan.

Meidän silmissä on roskaa,
eikä sitä pois saa koskaan,
kyyneliin hukuttiin.
Vaikka savuinen on baari,
kyynelissä sateenkaari välkehtii.

Rutistetaan vielä kerran
pienen ikuisuuden verran,
hetki tää lennetään.
Kuiskaa vielä minun nimi,
jääköön tähän tyhjä rivi,
sanoja ei tarvita.

Sinun kynnet repii selkää
ja sä tiedät kuinka pelkään
ettei jää jälkeekään.
Itketä mua tämä ilta
niin me ehkä kyyneliltä säästytään
myöhempään.

Aamu

Elettiin keskikesää 1986. Asuimme silloin Tainan kanssa Yliopistokatu 47:n seitsemännessä kerroksessa, kulmahuoneistossa, jonka parveke on Yliopistokadulle päin. Aamuyöllä taksista tultuani tein sellaisen poikkeuksen, että suihkuun menemisen sijaan otinkin jääkaapista kylmän oluen ja menin parvekkeelle ihailemaan kaunista keskikesän aamua. Päivä valkeni nopeasti ja siitä varmaan syntyi ajatus siitä, kuinka varkain aamu voi noustakaan: "Aamu, se tulee huomaamatta niin, ja aina liian aikaisin..." Hetki oli todellakin menossa pian ohitse, vaikka olisin vielä halunnut ihailla sitä siinä kaikessa hiljaisuudessa. Samanlainen ohikiitävä hetki voi olla myös tapaaminen sellaisen rakkaan kanssa, jota ei voi pitää lähellä enää aamun valjettua.

Noissa tunnelmissa kirjoittelin siinä parvekkeella riimejä paperille merkaten samalla sointumerkkejä tekstin päälle. B-osan teksti on hakenut uomiaan tässä vuosien varrella.

Aamu (säv. san. M. Aalto)

Aamu, se tulee huomaamatta niin
ja aina liian aikaisin,
kun vielä hetkeksi tahtoisin silmäni ummistaa.

Rakkaus, se tulee huomaamatta niin
ja aina liian aikaisin,
kun vielä hetkeksi tahtoisin silmäni ummistaa.

Kielletty rakkaus, taaskin luonasi oon!
Tähän tahtoisin jäädä ja nukahtaa sun kainaloos.

Aamu tuo aina päivän mukanaan
ja rakkautemme murentaa,
kun vielä hetkeksi tahtoisin silmäni ummistaa.

Kielletty rakkaus, kerro mitä se on!
Ja sinä kerrot ja naurat, kuin katsoisit aurinkoon.

Aamu, se tulee huomaamatta niin
ja aina liian aikaisin,
kun vielä hetkeksi tahtoisin silmäni ummistaa.