Itketä mua tämä ilta

Oltiin Pitkäsen Juhan kanssa päätetty tehdä muutama laulu yhdessä niin, että hän kirjoittaa tekstin ja minä sävellän. Niin tehtiinkin sitten muutamia lauluja, ja sitten jossain vaiheessa Juha toi tämän tekstin. Pyörittelin sitä aikani, mutta en oikein saanut ideasta kiinni. Niin teksti jäi sitten työpöydälle lojumaan, eikä sen sävellys valmistunut.

Muutama kuukausi myöhemmin työhuonetta siivotessani tuo teksti pomppasi käteen jostakin paperipinon alta. Muistan ajatelleeni, että tuokin se oli vielä tekemättä. Olin aiemmin yrittänyt säveltää sitä kitaran kanssa, mutta nyt istuinkin pianon ääreen ja laulu syntyi ilman suurempia ponnistuksia. Olin vähän hämmästynyt, että se siinä se sitten oli. Valmiina, ja ihan erilaisena kuin ne aikaisemmat yritykseni. Kävi vähän samoin, kuin Riimintekijän laulun kohdalla. Lopuksi kokeiltiin laulua myös duettona Tainan kanssa ja se tuntui mukavalta.

Soinnutuksessa ei ollut alunperin yhtään E-duuria, mutta nyt on. Timo nimittäin tuumasi, että "eihän tämä minun soittamiseeni vaikuta, mutta joku voisi soittaa tuossa kertosäkeen lopussa E-mollin sijaan E-duurinkin". No niinpä voisikin.

Itketä mua tämä ilta (säv. M. Aalto, san. J. Pitkänen)

Itketä mua tämä ilta,
niin me ehkä kyyneliltä
säästytään myöhempään.
Antaa tuikun loppuun palaa,
viini palan kurkkuun valaa,
tilataan lisää vaan.

Meidän silmissä on roskaa,
eikä sitä pois saa koskaan,
kyyneliin hukuttiin.
Vaikka savuinen on baari,
kyynelissä sateenkaari välkehtii.

Rutistetaan vielä kerran
pienen ikuisuuden verran,
hetki tää lennetään.
Kuiskaa vielä minun nimi,
jääköön tähän tyhjä rivi,
sanoja ei tarvita.

Sinun kynnet repii selkää
ja sä tiedät kuinka pelkään
ettei jää jälkeekään.
Itketä mua tämä ilta
niin me ehkä kyyneliltä säästytään
myöhempään.