Luonas oon

Luonas oon (Säv. San. M. Aalto)

Luonas oon vaikket sä huomaakaan.
Luonas oon ollut näin ainiaan.
En kertonut koskaan, enkä kerro milloinkaan,
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan.

Muistan, kun me tavattiin aikanaan.
Silloinkin sain sua jo lohduttaa.
Oon lähellä aina, mikään ei voi lopettaa
tätä tunnetta, se tulee aina uudestaan.

Ja kun sä menit naimisiin, minä istuin lehterillä.
Ja kun sä sait lapsia, minä katsoin kauempaa.
Ja aina, kun me kohdataan juutun silmiis kysyviin.
Miksi kävi niin, miksi liikaa hätäiltiin...
miksi toinen valittiin?

Oon lähellä aina, mikään ei voi lopettaa
tätä tunnetta, se tulee aina uudestaan.

Ja kun sä menit naimisiin, minä istuin lehterillä.
Ja kun sä sait lapsia, minä katsoin kauempaa.
Ja aina, kun me kohdataan juutun silmiis kysyviin.
Miksi kävi niin, miksi liikaa hätäiltiin...
miksi toinen valittiin?

Luonas oon vaikket sä huomaakaan.
Luonas oon ollut näin ainiaan.
En kertonut koskaan, enkä kerro milloinkaan,
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan...
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan... mmm…
Sä kaunis oot, ja aina sua rakastan.

Kitara

Kitara (säv. san. M. Aalto)

Taas alkaa pirut kaivaa ulos koloistaan,
kädet etsii kitaraa ja jalat lattiaa.
Sä kysyt missä mennään, en pysty vastaamaan,
skitta luokseen houkuttaa kun taivas aukeaa
ja nousen lentoon – vain ajatus ja poissa oon!

On turha koettaa estää järistystä maan,
huulet koskee kitaraan ja jalat lattiaan.
Sä kuiskaat hiljaa: kulta, voitko hiljentää?
mutta täällä mennään jo, en pysty vastaamaan
kun nousen lentoon – vain ajatus ja poissa oon!

On turha koettaa estää järistystä maan,
huulet koskee kitaraan ja jalat lattiaan.
Sä kuiskaat hiljaa: kulta, voitko hiljentää,
mutta täällä mennään jo, ei pysty vastaamaan
kun nousen lentoon – vain ajatus ja poissa oon!

Taas alkaa pirut kaivaa ulos koloistaan,
kädet etsii kitaraa ja jalat lattiaa.
Sä kysyt taasko mennään, mä vastaan mennään vaan,
skitta luokseen houkuttaa ja taivas aukeaa
kun nousen lentoon – vain ajatus ja poissa oon!

Kauan sitten

Siihen aikaan tuli toimittua valokuvaajana ja saimme toimeksiannon Limingan päiväkotilasten kuvaamiseksi. Kuvaaminen tehtiin kolmessa erässä, kolmena eri päivänä. Kun ensimmäisenä päivänä lähdin ajelemaan kohti Liminkaa päätin ajella Pasko-ojan kautta, koska mitään kiirettä ei ollut ja se on mukavan rauhallinen merenrantareitti.

Heti matkan alettua mielessäni alkoi pyöriä uusi laulu ja kirjoitin sen ensimmäisen säkeistön siinä ajellessani tupakki-askin kanteen. Seuraavana päivänä lähdin Liminkaan uudelleen, ja silloin taas muistin kesken jääneen biisin. Kirjoitin siinä matkan aikana sitten toisen säkeistön.

Kolmas säkeistökin syntyi aika pian, samoin B-osa. Tuo B-osa olikin omasta mielestäni hieno niin tekstin kuin sävellyksenkin puolesta, mutta sitä ei tuntunut ymmärtävän kukaan muu kuin minä. Niinpä taivuin ja muutin sen nykyisenlaiseksi, ja tästä ratkaisusta onkin kaikki entistä versiota vastustaneet tykänneet. Olkoon sitten niin. Alkuperäinen versio säilyköön mielessäni vain itseäni varten.

Kauan sitten (säv. san. M. Aalto)

Kesällä lämpimällä sinun hameesi heiluu.
Hymyilet hauskasti ja sinun lanteesi keinuu.
Kauan sitten se oli...
Kauan sitten.

Tuoksusi vierelläni kuvittelua vain on.
Kosketan hiuksiasi - valokuva se vain on.
Kauan sitten se oli...
Kauan sitten.

Kauan sitten
on siitä kun me mentiin
rantaan hiljaa ja yöstä nautittiin.
Ja kun mä vannoin: koskaan en jättäisi sinua kyyneliin.
oo, oo...

Satoja kertoja sun luotas katosin jonnekin.
Sä teit sen vain yhden kerran, enkä sua nähnyt sen koommin oo.
Kauan sitten se oli...
Kauan sitten.