Luonas oon

Luonas oon (Säv. San. M. Aalto)

Luonas oon vaikket sä huomaakaan.
Luonas oon ollut näin ainiaan.
En kertonut koskaan, enkä kerro milloinkaan,
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan.

Muistan, kun me tavattiin aikanaan.
Silloinkin sain sua jo lohduttaa.
Oon lähellä aina, mikään ei voi lopettaa
tätä tunnetta, se tulee aina uudestaan.

Ja kun sä menit naimisiin, minä istuin lehterillä.
Ja kun sä sait lapsia, minä katsoin kauempaa.
Ja aina, kun me kohdataan juutun silmiis kysyviin.
Miksi kävi niin, miksi liikaa hätäiltiin...
miksi toinen valittiin?

Oon lähellä aina, mikään ei voi lopettaa
tätä tunnetta, se tulee aina uudestaan.

Ja kun sä menit naimisiin, minä istuin lehterillä.
Ja kun sä sait lapsia, minä katsoin kauempaa.
Ja aina, kun me kohdataan juutun silmiis kysyviin.
Miksi kävi niin, miksi liikaa hätäiltiin...
miksi toinen valittiin?

Luonas oon vaikket sä huomaakaan.
Luonas oon ollut näin ainiaan.
En kertonut koskaan, enkä kerro milloinkaan,
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan...
Kuinka paljon oot ja kuinka sua rakastan... mmm…
Sä kaunis oot, ja aina sua rakastan.