Tämä laulu syntyi varmaankin pelkästä kaipuun tunteesta, koska muistan, että jotenkin vain oli kova tarve kirjoittaa laulu, vaikka minkäänlaista ideaa ei ollut. Teimme tuohon aikaan Heikkalan Timon kanssa pitkää työpäivää ja päivät kuluivat myymälän ja studion puolella, illat kuvanvalmistuksen ja kehystyksen ääressä. Kehystyspöydän pinta oli savanninruskeaa kokolattiamattoa.
Alla Afrikan taivaan (säv. san. M. Aalto)
Räpäytän silmää, sekunti kuluu.
Käännän päätä ja hetki on mennyt.
Huomaamatta niin aika kanssasi kuluu
että lähdön hetki aina yllättää.
Kaukana jossain alla Afrikan taivaan
runoja rustaan, kirjeitäs kerään.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään,
eron haavaa viini voitelee.
Ja silloin aina uudestaan mä vannon, että luokses jään
ja päästän tämän ikävästä uupuneen pään lepäämään.
Nyt auta vielä viini, tuskaa helpota,
unohduksen yö päälle langeta.
Kaukana jossain alla Afrikan taivaan
runoja rustaan, kirjeitäs kerään.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään.
Eron haavaa viini voitelee.
Ja silloin aina uudestaan mä vannon, että luokses jään
ja päästän tämän ikävästä uupuneen pään lepäämään.
Nyt auta vielä viini, tuskaa helpota,
unohduksen yö päälle langeta.
Räpäytän silmää, käännän päätä,
minuutti on tunnin pituinen.
Sua kaipaan niin, ajan seisovan pelkään;
lennä, lennä kone kotiinpäin!
Sua rakastan niin, ajan seisovan pelkään;
lennä kone kotiinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti