Noustessani mieleen pulpahti aivan toisenlainen riimi melodioineen: “Tässä pienessä huoneessa keskellä yötä mä runoja kirjoitan...” Huokaisin, että eihän tässä nyt voi nukkumaan mennä, kun biisiä pukkaa. Istuin alas ja kirjoitin koko laulun noin varttitunnissa. Melodiakin soi päässä sitä mukaa kun tekstiä tuli, joten merkkasin saman tien myös sointumerkit sanojen päälle. Kitaraan en koskenut, enkä muutenkaan jaksanut laulaa biisiä enää silloin yöllä. Aamulla herättyäni menin takaisin varastoon ja lauloin suoraan valmiin laulun. Eikä se ole siitä sen jälkeen juuri muuttunutkaan.
Olemme soittaneet Riimintekijän laulua Sodoman kanssa Oulun Pop Historyssä joskus. Soitamme Timpan kanssa kitarariffit kaksiäänisesti ja Timo soittaa varsinaisen soolon. Tähän levylle ajattelin, että olisimme molemmat soittaneet puoliakustisilla Epiphone Casinoillamme, mutta Timppa halusi kokeilla Fender Stratogasteriaan vähän reuhakkaamman soundin vuoksi. Niinpä Timo soittaa osuutensa Stratolla ja minä Casinolla.Riimintekijän laulu (säv. san. M. Aalto)
Tässä pienessä huoneessa keskellä yötä
mä runoja kirjoitan.
Ulkona pakkasta, sisällä lämmintä
viistoista astetta.
Mutta unesta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!
Kunnon työtä en saa, enkä haluakaan,
tahdon lauluja kirjoittaa.
Vaimo on huolissaan, kun en mä itsellein
unta ees aikaan saa.
Mutta unesta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!
Ei riimeillä tienaa, ei lauluillakaan,
vaan ei työllä oikeallakaan.
Jos tienata tahtoisin lähtisin kai
tästä suoraa päätä nukkumaan.
Mutta rahasta viis, anna riimejä pliis,
niillä jaksaa taas
kohdata vaivan jos toisenkin -
mä nukun myöhemmin siis!
1 kommentti:
Onpa loistava biisi!
- Mika
Lähetä kommentti